Laulavan Mörön polku sijaitsee Keski-Suomessa, tarkemmin Suolahdessa. Tämä reissu oli neljäs kerta kyseisellä, noin 20 km reitillä, josta voi lukea lisää esimerkiksi täältä: https://www.aanekoski.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/liikunta/ulkoliikuntapaikat/luontopolut Aiemmilla kerroilla on tullut hölkkäiltyä, nyt oli edessä retkeilyreissu.
Lauantai 8.8.2020
Kellon lähestyessä kahta iltapäivällä jätin auton parkkiin entisen Sisä-Suomen sairaalan parkkipaikalle. Lämpömittarissa oli +26 astetta ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, joten tiedossa oli hikinen matka Suolahdesta Kettuhiekkaan. Edellisellä reissulla olin katsonut, että Kettuhiekassa on tasan yksi telttapaikka, joten hieman mietitytti mahtuuko sinne vai pitääkö kävellä useampi kilometri takaisin esimerkiksi Kangaslammen leirikeskuksen alueelle.
Reissu alkaa hyvin, kun jo muutaman kilometrin taivaltamisen jälkeen polun vieressä on muistomerkki erakon uhreille.
Karttaa ei paljoa tarvitse tällä reissulla, joka risteyksessä on opasteet.
Mörkökoskella sijaitsee Mörkömaja, joka jäi tällä kertaa väliin, olinhan tullut vajaa kolme kilometriä autolta.
Helppoa baanaa, mutta kuumaa kangasmaastoa.
Reitiltä löytyy useammasta kohdasta tylsää tiepätkääkin, jossa ei paljoa varjoa ollut. Kuumakin oli ja nesteiden riittävyys mietitytti.
Jurvonharjua.
Lisää Jurvonharjua.
Väliharju on aika lailla reitin puolivälissä.
Väliharjun lähteestä sai jo kaivattua täydennystä, vesi oli kylmää ja hyvää.
Lähestyttäessä määränpäätä päätin ottaa tiereitin ja käydä toisella lähteellä täyttämässä tyhjentyneet pullot.
Aittolahdentien lähteen vesikin oli juotavan hyvää.
Päivärinnasta löytyy hieno parimetrinen sammalpeitteinen siirtolohkare.
Lähestyttäessä Kettuhiekkaa saa taivaltaa muinaisrantaa.
Päivän sai taivaltaa aika rauhassa. Syvälahden entisen koulun luona olevalla retkeilyreitin parkkipaikalla oli kaksi henkilöautoa, mutta aivan heti ne eivät olleet siihen saapuneet, kun moottorit eivät olleet enää lämpimiä. Retkeilyseurue tulikin tiellä vastaan ja pikaisen laskutoimituksen jälkeen totesin, että tuo seurue ei mahdu yhteen autoon ja ehkä sieltä löytyy telttapaikka.
Päästyäni perille oli sinne saapunut yksi seurue vesiteitse uimaan, kuitenkin melko pian lähtivät, kun itse arvoin sopivaa telttapaikkaa. Päädyin kuitenkin pystyttämään telttani hieman syrjäisemmäksi varsinaisesta tulipaikasta, sillä tullessani huomasin varsin sopivan paikan.
Kelvannee?
- A room with a view?
- Yes, please.
Varsinainen Kettuhiekka. Hyvin tarkeni uida.
Ok?
Iltahetki ja -pala.
Keitele kylpee ilta-auringossa.
Ilta oli varsin lämmin, vielä yhdentoista aikaan lämpötila oli +20 astetta. Yöksi oli sentään luvattu +15 astetta alimmillaan. Nukkumisesta ei meinannut tulla mitään, heräilin kolmen vartin välein hiestä märkänä, vaikka olin makuupussissa vain puolittain. Joskus kahden aikaan hikipäissä pyöriessäni ajattelin, että laitan sukat jalkaan, t-paidan päälle ja kaivan repusta sadehousutkin ja nukun loppuyön makuupussin päällä. Olin kuitenkin niin laiska etten jaksanut avata verkkoa ja kaivaa housuja sadetakin alta, laitoin kuitenkin sukat ja paidan. Nukuin niissä sitten loppuyön enemmän ja vähemmän makuupussissa...
Sunnunta 9.8.2020
Puoli seitsemän aikoihin ei enää nukuttanut. Aamupalaa ja pakkaus. Päivästä olisi tulossa lähes yhtä lämmin kuin lauantaista, vain 24 astetta. Aikaa olisi enemmän käytettävissä eikä tarvitsisi niin suoraviivaisesti palata autolle.
Varsinainen Kettuhiekka.
Aamuinen Ala-Keitele.
Polkureitti tekee pienen lenkin; Laulumäen päällä on kolmiomittaustornin perustusten jäänteet.
Polku on merkitty joskus 2000-luvun alussa, silloin on voinut olla paremmat maisemat.
Laulumäeltä lasku on aika rollaattoribaanaa.
Pusikkoa pukkaa eteen.
Lähestyttäessä Syvälahden vanhaa koulua löytyy todellista rollaattoribaanaa.
Syvälahti.
Syvälahti, osa 2. Edessä Kaakkovuori.
Kaakkolampi.
Kaakkovuoren näkötorni.
Kaakkovuoren maisemat.
Muutaman sadan metrin pisto. Voiko kuvitella rantavallit?
Ai miten nättiä jäkälää..
Rollattooribaanaa. Edessä siintää Ohralanvuori, jonka vierestä reitti menee.
En käynyt pohjalla.
Pieni pisto ja tunkkaus. Ohralanvuori edestä..
... ja takaa. Tulipahan käytyä, tuskin tarvitsee käydä uudestaan.
Kangaslampi.
Väliharjun kota, noin puolivälissä reittiä. Sääennusteen mukaan olisi pitänyt tulla ukkoskuuroja, mutta pilviä ei näkynyt missään, niin tässä oli oivallinen lounaspaikka. Eikä sitä ukkosta tullut loppumatkastakaan.
Meinasin nillittää kodan oven viereen jätetystä roskapussista, jossa oli kalannahkaa ja kertakäyttöastioita. Ehkä ne olisi jaksanut kantaa autolle takaisin, varsinkin, kun autolla pääsee alle 300 metrin päähän tästä. Joku on joskus tykännyt ammuskella haulikolla.. Tämä siis noin 30 metriä kodalta.
Lounastauon jälkeen päätin tehdä parin kilometrin kiemuran Vihijärven suuntaan. Reitti oli ehkä hieman vähemmän kuljettu ja heikommin merkitty. Aivan järven rantaan en päässyt, kun reitti olisi mennyt talon pihan vierestä ja pihalla oli täti lukemassa enkä viitsinyt häiritä hänen sunnuntai-iltapäivää.
Kiertoreitin syy on tässä; Jurvonjoessa on joskus ollut voimalaitos. Tosin helpolla ei paikka löytynyt, hieman sai tarpoa menemään ja korvakuulolla etsiä oikeata paikkaa.
Jurvonjokea.
Vastapainona äskeiselle :D Aina ei voi olla hyviä maisemia.
Kartan mukaan tässä on leveä ura. Ulkoilumestari Lahtonen arvostanee reittivalintaa?
Väliharjun lähde pelasti taas janoisen kulkijan.
Jurvonharju.
Jurvonharjun penkki. Kelpaa siinä lepuutella itseään.
Jurvonvuori. Tästä ei olisi enää pitkästi.
Mörkökoski. Tästä on enää kivenheitto lähtöpisteeseen.
Lauantain matka: 19,4 km / 4 tuntia.
Sunnuntaina 24,4 km / 5 ja puoli tuntia.
Varusteita oli noin 10 kilon edestä: https://lighterpack.com/r/zm1dpa
